Työuupumus ajaa loppuun ennen aikojaan
Minimalismi Työelämä

Työuupumus ajaa monet loppuun ennen aikojaan

Työuupumus ajaa monet loppuun ennen aikojaan sisältää affiliatelinkkejä (*).

On fakta, että työuupumus ajaa monet loppuun ennen aikojaan. Työuupumusta on tutkittu jo lähes neljä vuosikymmentä eikä syyttä, sillä se on merkittävä globaali ongelma. Vuonna 2013 pelkästään EU:ssa käytettiin työstressin aiheuttaman masennuksen hoitoon 617 miljardia euroa. Vuodesta 2019 lähtien ovat Suomessa erilaiset mielenterveyden häiriöt olleet suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Aihe on henkilökohtaisesti läheinen, koska olen omakohtaisesti kokenut työuupumuksen. Kerran uupunut saa valitettavan usein uupumuksesta todella sitkeän kumppanin, sillä tutkimuksissa työuupumuksen oireita on esiintynyt jopa 8 – 10 vuoden seurannassa.

Työuupumusta on vaikea itse havaita, koska se etenee vähitellen siten, että psyykkiset voimavarat pikku hiljaa ehtyvät samanaikaisesti erilaisten stressioireiden kasvaessa. Työuupumus kuvataan häiriötilaksi, johon liittyy 1) uupumusasteinen väsymys, 2) työhön kyynistyminen ja 3) heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työuupumukseen liittyy runsaasti erilaisia stressiperäisiä psykosomaattisia oireita, kuten unihäiriöt, päänsärky, tunneailahtelut ja keskittymisvaikeudet. Omaa uupumistani edelsi todella pitkään kestänyt yövalvominen. Elin kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvassa univajeessa. Jaksan edelleen vain hämmästellä ihmiskehon kykyä tottua ja sietää.

Pitkittynyt työuupumus on lisäksi yhteydessä masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöihin, pitkäkestoisiin sairauspoissaoloihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Pahimmillaan koin selkäkipua, joka esti autolla ajamisen. Työuupumukseen liittyvät niin ikään myös erilaiset impulssikontrollin häiriöt, kuten esimerkiksi surkea päätöksenteko, ylensyöminen ja ylireaktiivisuus.

Ei tässä mitään – vaan vähän väsyttää, “ketuttaa” ja itkettää

Koska työuupumus kehittyy vähitellen, se usein havaitaan liian myöhään. Itse en ainakaan aikoinaan osannut reagoida riittävän ajoissa, vaikka väsymys, “ketutus” ja itkeskely olivat jatkuvat seuralaiset. Pysähdys tuli vasta, kun “kamelinselkä” eräänä päivänä vain totaalisesti katkesi. Uupumusasteiseen väsymykseen, kun ei enää edes lepo auta. Väsymys ei hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Tunneulottuvuuden mallissa työuupumus asettuu asteikolle, jossa sekä mielihyvä että virittäytyneisyys ovat matalat (Warr, 1990). Uupumuksessa henkiset ja fyysiset voimavarat on vain kerta kaikkiaan käytetty loppuun.

Korkeat vaatimukset vähäiset voimavarat

Työuupumus kehittyy työn ja työntekijän välisessä vuorovaikutuksessa. Työuupumukseen liittyvät työn korkeat vaatimukset ja vähäiset voimavarat, jolloin työssä joutuu jatkuvasti pinnistelemään saavuttaakseen tavoitteet ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Työuupumuksen kehittyessä elämä alkaa muuttua päivästä toiseen selviytymiseksi, jossa irtaantumista tai palautumista työstä ei enää tapahdu.

Työuupumuksessa voimavaratekijöistä mm. itsenäisyys, omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet, onnistumisen kokemukset ja sosiaalinen tuki jäävät heikoiksi. Vastaavasti työn vaatimukset vievät energiaa etenkin, jos samanaikaisesti esiintyy esimerkiksi byrokratiaa, rooliristiriitoja ja työvälineiden toimimattomuutta. Lisäksi työtä on usein liikaa ja erilaiset aikataulut painavat päälle.

Erityisesti liian suuri työmäärä, erilaiset rooliristiriidat, vähäiset vaikuttamismahdollisuudet, vähäinen sosiaalinen tuki, koettu epäoikeudenmukaisuus sekä työn epävarmuus ja ennakoimattomuus työssä ovat yhteydessä työuupumuksen kehittymiseen. Muita työntekijän työuupumukselle altistavia tekijöitä ovat mm. liialliset itselle tai työlle asetetut vaatimukset, tunnollisuus, perfektionismi ja ylisitoutuminen. Työntekijän yksilölliset ominaisuudet tai elämäntilanne yhdessä työolojen kanssa voivat aiheuttaa uupumisen.

Oma elämäntilanteeni tuolloin oli ollut jo pidemmän aikaa hektinen ja kunnianhimoinen yhdistelmä työtä ja opiskelua. Suhtaudun uuden oppimiseen intohimoisesti, jolloin myöskin asetan itselleni korkeita tavoitteita silloinkin, kun voisin päästää itseni huomattavasti helpommalla.

Miten työuupumus todetaan?

Suomessa on käytössä kaksi työuupumuksen arviointimenetelmää: Maslachin yleinen työuupumuksen arviointimenetelmä (MBI-GS) ja Bergen Burnout Indicator (BBI-15). Työuupumuksen arviointiin käytetään sekä kyselylomaketta että haastattelua. Haastattelun avulla selvitetään, onko työtilanteessa uupumusta selittäviä tekijöitä ja toisaalta myös poissuljetaan työhön liittymättömiä tekijöitä. Toisin kuin naapurissamme Ruotsissa, ei Suomessa työuupumukselle ole omaa lääketieteellistä tautiluokitusta. Suomessa työuupuneet diagnosoidaan usein ahdistuneisuushäiriön, masennuksen tai muiden stressiperäisten somaattisten sairauksien ryhmään.

Miten työuupumusta ehkäistään

Käytännössä työuupumus koetaan usein työyhteisössä vaikeasti käsiteltäväksi asiaksi, minkä vuoksi työyhteisöjä tulisi kannustaa avoimuuteen ja riittävän psykologisen turvallisuuden kehittämiseen. Työuupumus koskettaa aina koko työyhteisöä ja se on ennen kaikkea työyhteisön ongelma. Edistämällä työntekijöiden terveyttä, työmotivaatiota ja sitoutumista parannetaan työssä suoriutumista ja vähennetään työstressiä. Jotta tämä toteutuisi tarvitaan mm. riittäviä resursseja, realistisia aikatauluja, esihenkilöiden tukea sekä psykologista turvallisuutta edistävää työyhteisön kulttuuria.

Feldt (2017) toteaa, että työelämän vaatimusten ja epävarmuuden lisääntyessä se, miten työntekijät voivat työssä, on yhä merkityksellisempää sekä työntekijöiden elämänlaadun, terveyden ja organisaatioiden menestyksen kannalta. Sellainen työnantaja menestyy, jonka työntekijät voivat hyvin.

Parhaiten työuupumusta ehkäistään työtä ja johtamista kehittämällä. Ennaltaehkäisy on aina sekä helpompaa että aivan varmasti halvempaa kuin sairauksien hoitaminen. Työolosuhteita tulisi tämän vuoksi arvioida säännöllisesti ja havaittuihin epäkohtiin tulisi puuttuu riittävän ajoissa. Varhainen puuttuminen ehkäisee työuupumusta.

Valmentavan johtamisen ja vuorovaikutustaitojen merkitys on huomattavasti kasvanut, mikä pakottaa nykyisin esihenkilötyötä tekevät tarkastelemaan omaa osaamista ja hankkimaan uusia taitoja. Toisaalta työ tuottaa nykyisin tunnekuormaa sielläkin, missä siihen ei ole aiemmin totuttu. Huoltomiehetkin ovat nykyisin ennen kaikkea asiakaspalvelijoita, mikä saattaa joitakin varmasti kuormittaa.  

Lue lisää:

Miksi minusta tuli minimalisti?

Toipuminen käynnistyy riittävällä etäisyydellä

Toipumisen ensivaiheessa on tärkeää pyrkiä korjaamaan fysiologisia valmiuksia, kuten unta. Akuutissa työuupumuksessa tämä tarkoittaa usein riittävän pitkää sairauslomaa ja oireen mukaista lääkitystä. Psyykkinen irrottautumien työstä ja palauttavat kokemukset sairausloman aikana ovat merkittäviä toipumisen kannalta.

Toipuminen käynnistyy, kun itse hyväksyy tilanteen ja ymmärtää, että paluuta entiseen ei enää ole. Itselläni kesti aikoinaan kaksi viikkoa ennen, kuin pystyin hyväksymään, että minulle kävi nyt näin – uuvuin. Koen, että vasta tämän jälkeen toipumisen käynnistyminen ylipäätään oli mahdollista. Luonnossa liikkuminen ja hiljaisuus ovat itselleni edelleen tärkeitä palauttavia kokemuksia, mutta etenkin tuolloin uupuneena ne olivat todella merkittäviä toipumiseni kannalta. Unen korjaantuminen sen sijaan kesti todella pitkään.

Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?

Tietoisuuden ja merkityksellisyyden lähteillä

Varmista riittävät voimavarat ennen työhön paluuta

Työuupuminen kertoo aina tarpeesta muutokseen ja uudenlaisten ajattelu- ja toimintatapojen oppimiseen. Onnistunut työhön paluu edellyttää sairauden hoidon lisäksi konkreettisia muutoksia työtavoissa ja -oloissa. Tähän tarvitaan tukea, työn muokkausta ja muita tarvittavia toipumista edistäviä toimia.

Työuupumuksesta toipuminen edellyttää toimia sekä työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi että työperäisten taustatekijöiden korjaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. esihenkilön, työntekijän ja työterveyden tiivistä yhteistyötä, akuuttia työterveyspsykologin tarjoamaa apua, pitkäaikaisen terapian tarpeen arviointia, vertaistukiryhmätoimintaa, työnohjausta, oman työn tuunaamista, joustavia työn ja työajan järjestelyjä, osasairauslomaa, kuntoutusta ja viime kädessä myös työkyvyttömyyseläköitymistä. Työhön paluun jälkeen on tärkeää säännöllisesti yhdessä esihenkilön ja työterveyden kanssa arvioida ja seurata tilannetta.

Toipumisen aikana on tärkeintä ymmärtää, että työssä on tapahduttava muutoksia. Tällaiset muutokset eivät kohdistu ainoastaan yksilöön, vaan niillä on vaikutukset koko työyhteisöön. Tämän vuoksi on ennen työhön paluuta hyvä varmistaa riittävät voimavarat, jotta kykenee edistämään tarvittavia muutoksia työssä. Muutoin voi käydä niin, että mikään työssä ei muutu ja saattaa pian uupua uudestaan. On itse ymmärrettävä, että työkyky ei koskaan enää palaudu uupumista edeltävälle tasolle. Näin ollen ratkaisunkin täytyy olla jotain muuta kuin vanhaan palaaminen.

Omassa toipumisessani auttoivat ennen kaikkea akuutti psykologiapu, ymmärrys omien voimien rajallisuudesta, priorisointi, oman työn tuunaaminen, rajojen asettaminen, terapia sekä työssä saatu sosiaalinen tuki. Elämän yksinkertaistaminen, priorisointi sekä omien arvojen sisäistäminen ja toimiminen niiden mukaisesti ovat auttaneet merkittävästi. Kun todella ymmärtää sen, että elämä on lähtökohtaisesti epätäydellistä, olokin helpottuu. Ja kun vielä opettelee sanomaan ei turhille asioille, voi sanoa kyllä niille merkityksellisille.

💖 Voimia kaikille 💖

Lukuvinkit

(*) Tykkää työstä – työhyvinvoinnin psykologiset perusteet

(*) Uuvuksissa – kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin

Työuupumus (burnout). Lääkärikirja Duodecim

(*) An Introduction to Work and Organizational Psychology. An International Perspective. 3rd edition.

(*) merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä. Linkin avaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivustolla. Mikäli päätyisit tilaamaan linkin kautta, saan tästä pienen komission, jonka avulla ylläpidän blogiani. Suosittelen vain sellaisia tuotteita ja palveluita, joita olen itse käyttänyt tai voisin käyttää ja jotka olen hyväksi havainnut. Mielipiteeni tuotteista ovat täysin omiani.

Kiitos, kun jaoit!

Saatat myös pitää...

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti, niin jutellaan enemmän.