Löysin hiljattain todella kiinnostavan Antti Revonsuon ja Valtteri Arstilan artikkelin Duodecimlehdestä otsikolla Voidaanko tietoisuutta mitata. Artikkelissa viitataan tutkimuksiin, joissa todetaan, että tietoisuutta sinänsä ei voi mitata tai tutkia, mutta jos kyetään selkeästi määrittelemään ja erottelemaan tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä, voidaan jokaista erillistä ilmiötä tutkia. Artikkelissa oli runsaasti erilaisia hämmästyttäviä esimerkkejä esimerkiksi vegetatiivisessa tilassa olevien henkilöiden responsseista.
Tietoisuutta tai tajuntaa käytetään yleissanoina kuvaamaan mm. fenomenaalista, reflektiivistä ja itsetajuntaa, joita on mahdollista tutkia mm. erilaisin psykologisin menetelmin. Fenomenaalinen tietoisuus viittaa kykyyn tuntea tai kokea elämyksellisesti subjektiivisia tiloja (kipu, mielihyvä, aistimukset ja tunnetilat) . Reflektiivinen tietoisuus viittaa tarkkaavuuden ja työmuistin piirissä toimivaan tietoisuuden muotoon (käsitteellistää, nimeää, vertailee, arvioi ja ohjaa toimintaa). Itsetajunta viittaa minäkäsitykseen. Tajunnalla yleisesti tarkoitetaan tarkkaavaisuuden suuntautuneisuutta ympäristöön, omaan kehoon ja mieleen sekä näistä kumpuavan tiedon tietoista käsittelyä. Esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa keskitytään tietoiseen hengitykseen, kehon tuntemusten tarkkailuun, ympäristön kuunteluun ja ohikiitävien ajatusten hyväksyvään käsittelyyn.
Äitini viimeisenä elinvuotena elämäni oli hirvittävän hektistä ja pirstaleista. Ilman äitini kallisarvoista apua: aikaa, rakkautta, lastenhoitoa, ruokakasseja ja patoja, joita hän kotiimme kantoi istuessani koulun penkillä työpäivän jälkeen pitkälle iltaan, en olisi selvinnyt. Yhä vieläkin herkistyn tätä kirjoittaessani, vaikka äitini kuolemasta on kulunut jo yli yhdeksän vuotta. Hän kuoli mielestäni aivan liian varhain ja ikävöin häntä välillä valtavasti. Koskaan ei ole oikea hetkeä luopua rakkaasta.
Kerran ollessani yhdessä äitini kanssa kävelyllä, sanoi hän minulle toivovansa, että jonain päivänä oppisin näkemään ympärilläni sitä hyvää, jota elämä silmieni eteen tarjosi, sillä siinä, kuten hän asian ilmaisi, piilee elämän tarkoitus ja se kaikkein merkityksellisin. En silloin vielä ymmärtänyt, mitä äitini tarkoitti, sillä olin liian tukossa, täynnä suorittamista, ja elämäni oli arjesta selviytymistä. Olen vuosien varrella harjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti tietoisen ajattelun taitoja. En vieläkään koe täysin hallitsevani tuota vaikeaa taitoa, mutta kykenen nykyisin mielestäni jo paljon paremmin toimimaan tietoisesti.
Jälkikäteen olen miettinyt paljon tuota äitini toivetta ja lopulta ymmärtänyt. Jo pelkästään muutto tänne pikkukaupunkiin on tuntunut hyvältä, sillä täällä elämänrytmi on verkkaisempaa. Liikun paljon luonnossa ja luonnolla on aivan erityinen ja keskeinen merkitys hyvinvoinnilleni. Lataan akkuja metsässä kävellen tai meren rannalla meditoiden. Saan voimaa hiljaisuudesta ja puuta vasten on hyvä itkeä. Olen oppinut tuon tavan isoäidiltäni, jolla oli tapana mennä metsään aina silloin, kun huoli ja suru puristivat sydäntä. Metsä on lempeä kuuntelija eikä kavahda kyyneliä. Tällä hetkellä luonto tarjoaa jälleen parastaan ja mykistyin siitä kauneudesta, jota tänään pyörälenkillä kohtasin. Saan tällaisista kokemuksista nykyisin merkitystä elämälleni ja koen vahvasti olevani osa luonnon kiertokulkua.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä, joiden avulla olen itse voinut kehittää tietoista ajattelua ja elämän merkityksellisyyden kokemista. Lista ei ole mikään kaiken kattava, vaan yksinkertaisesti vain asioita, joista itse olen hyötynyt.
1. Mindfullness
Tietoisen läsnäolon ja hengittämisen taito toimii oikeasti ja todistetusti. Sillä on todella merkittäviä vaikutuksia omaan olotilaan, joten suosittelen kaikkia kokeilemaan. Mindfullness helpottaa kummasti mielen kohinaa kiireisessä arjessa ja toimii useimmille.
2. Priorisoi merkitykselliset asiat
Olen listaihminen ja tykkään erilaisten listojen tekemisestä, joten itselleni on toiminut se, että olen listannut kaikki oman elämäni olennaisimmat ja merkityksellisimmät asiat, kuten myös ihmiset. Ketkä ovat ydinpiirini ihmiset? Kuka kuuluu perheeseeni? Entä läheiset ystäväni? Sukulaiset? Asettelemalla henkilöitä ikään kuin kehiin itsestä ulospäin, näkee aika selvästi oman lauman ja elinpiirinsä ihmiset. Suosittelen kokeilemaan myös esimerkiksi harjoitusta, jossa ensin kirjaat 100 mieleesi tulevaa asiaa, joita et halua ja myöhemmin 100 asiaa, joita haluat. Saatat yllättyä. Koska kykymme käsitellä tietoa on rajallinen, ehkäisevät erilaiset muistilistat hyvin muistin kuormittumista. Lisäksi muistilistat jäsentävät ja auttavat hahmottamaan omia ajatuksia esim. yllä esitettyjen harjoitusten avulla.
3. Oman elämäntehtävän löytäminen
Kun tietää mitä haluaa ja alkaa työskennellä määrätietoisesti kohti tuota tavoitetta, vahvistaa se elämän merkityksellisyyttä. Minimalismi ja esimerkkinä siitä vaikkapa tämän blogin kirjoittaminen voimaannuttavat. Kun tavara kaapissani vaihtaa omistajaa, koen huojennusta ja iloa. Kun kaapit eivät pursua eivätkä tasot ole täynnä tavaraa, voin aidosti nauttia kotini rauhasta ja keskittyä raivauksen sijasta mm. itselle merkityksellisiin asioihin näiden seinien ulkopuolella.
4. Ymmärrä itseäsi, opettele armollisuutta ja elämään tietoisesti
Kun tunnistaa omat arvot ja periaatteet, on helpompaa ymmärtää itseään ja omia tekojaan. Olemme usein todella armottomia itseämme kohtaan. Tuskin minulla olisi yhtään ystävää, jos kohtelisin heitä yhtä armottomasti kuin itseäni. Haluaisitko olla ystäväni, jos kutsuisin sinua idiootiksi paskiaiseksi? Tällaisesta puheesta yritän päästää irti. Tuntuu hyvältä välillä silitellä itseään ja kiittää omaa kehoa siitä, että se on ollut uskollinen kaikki nämä vuosikymmenet ja että se on kestänyt kaiken sen kaltoinkohtelun, johon olen sen altistanut.
Voidakseen osoittaa myötätuntoa toisille,
täytyy kyetä ensin olemaan myötätuntoinen itseään kohtaan.
– Dalai Lama –
5. Panosta kokemuksiin ja yhteisiin hetkiin
Sen sijaan, että täyttäisin tyhjää tilaa tai onttoa oloani ostamalla lisää, sijoitan jatkossa aikaani pääosin mieluiten kokemuksiin ja ihmissuhteisiin. Viihdyn hyvin myös yksin, joten kirjan kuuntelu tai lukeminen on minulle nykyisin kokemus, jota osaan jälleen arvostaa. Elämässäni oli vaihe, etten kyennyt keskittymään mihinkään ylimääräiseen saati lukemaan mitään ylimääräistä.
6. Kalenteri auttaa priorisoimaan
Tämän opin vasta hiljattain. Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia osoittautui itselle vaikeaksi. Eli olipa sitten kyse työ- tai vapaa-ajan kalenterista, varmista, että siellä on aina myös tyhjää tilaa. Vaikka ihan aina tämä ei olisikaan mahdollista, on tätä pääosin helppo noudattaa. Noudattaminen on päätös ja kun sen on tehnyt, loppu hoituu lähes itsestään. Kalenterointi on hyvä työkalu ja oikeasti toimii elämänhallinnan apuna. Koska työelämässä usein aikatauluja riittää, pidän vapaa-ajalla kalenterini mahdollisimman väljänä. Olen hetkessä eläjä ja nautin siitä, kun asioita tehdään tai ne tapahtuvat spontaanisti ja ilman sen kummempaa suunnittelua.
Minimalistinen, kaikesta liiasta ja turhasta irtipäästävä elämäntapa mahdollistaa sen, että voin keskittyä juuri itselleni iloa tuottaviin merkityksellisiin asioihin. Olen huomannut, että nykyisin stressaan ja suren asioita etukäteen itselleni tyypilliseen tapaan hieman vähemmän ja että minulla on vahva tunne siitä, että elämäni on omissa käsissäni. Tässä hetkessä voin hyvin, olen luovempi ja toimeliaampi. Kiitollisuus on elämässäni läsnä.
Jokaisesta heikosta kohdastasi
ole kiitollinen: yhä on muurissa aukko
pahan lähteä ja hyvän tulla.
-Tommy Tabermann-
