Onko ostolakossa mitään järkeä? Ostolakon ensimmäiset kolme kuukautta

Mietin aika ajoin, onko ostolakossa mitään järkeä. Tässä postauksessa on ostolakon ensimmäisten kolmen kuukauden kokemukseni. Viime vuonna tavoitteeni oli vähentää muovin kulutusta, missä mielestäni onnistuin kohtalaisen hyvin. Tultaessa kuluvaan vuoteen olin miettinyt jo pidempään jonkin muotoista ostolakkoa. Täydelliseen ostolakkoon en kuitenkaan halunnut itseäni asettaa, sillä ennakoin sen johtavan yhtä täydelliseen epäonnistumiseen. Miten oikeassa olinkaan. Sen sijaan päätin ryhtyä vaatteiden ostolakkoon, kun järkeilin, että pandemian aikana tätä on helpompi toteuttaa ja että nykyisillä varastoilla pärjäisin hyvin koko seuraavan vuoden.

Kestämätön konsumerismi

Ostolakossa vähentää kulutustaan. Konsumerismin ajatus lähtee siitä, että runsas kulutus on hyväksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Konsumerismi korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Se mihin kukin rahansa laittaa ohjaa tarjontaa, jonka oletetaan yhä paranevan. Näin yhteiskunnan rattaat pyörivät. Konsumerismi ei ratkea kuitenkaan konsumerismilla, koska sen lähtökohta on oletuksellisesti jo pielessä. Konsumerismin ajatuksena on, että resurssit ovat loppumattomat. Minimalismissa, kuten ostolakossakaan ei ole kyse kuluttamisen lopettamisesta, vaan ennen kaikkea vastuullisemman kuluttamisen opettelusta ja soveltamisesta.

Tutkija Raymond Williams on todennut, että olemme materialisteja, mutta emme riittävästi. Tällä tarkoitetaan, että ostamamme tuotteen symbolinen ja sosiaalinen arvostus on ajanut tuotteen laadun edelle. Vastuullisemmassa kulutuksessa huomio on enemmän tuotteen ominaisuuksissa esimerkiksi ekologisuudessa, kestävyydessä ja materiaalissa. Nykyisin vaatteita ostetaan useammin halun kuin tarpeen perusteella. Edullinen pikamuoti mahdollistaa uuden ostamisen ennemmin kuin vanhan korjaamisen. Vaatevalmistuksen siirtyminen halvempien tuotantokustannusten maihin mahdollistaa entistä halvemman ja nopeamman vaatekierron.

Ennen vaatteilla oli selkeät sesongit. Nykyisin myytävät vaatteet saattavat vaihtua jopa viikoittain. Vuonna 2019 raportoitiin, että vaatteiden myynti oli kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Silti suurin osa eli 2/3 kaikesta vaateteollisuuden tuotannosta päättyy poltettavaksi tai muuksi jätteeksi ilman kierrätystä. Vaateteollisuuden päästöt olivat jo ennen pandemiaa yhtä suuret kuin rahti- ja lentoliikenne yhteensä. Pikamuodista on tullut ympäristön tuhovoima.

Vastuulliseksi tekstiilinkuluttajaksi opettelu – määritä tavoite ja luo säännöt

Uutta ostetaan herkemmin ja vanhoja käytetään yhä vähemmin. Kertakäyttökulttuuri koskee nykyisin jo lähes kaikkea, myös vaatteita. Kuluttajaliiton sivuilla muistutetaan, että jos haluaa toimia vastuullisesti, ostetaan vain tarpeeseen, suositaan eettisen sertifikaatin tai ympäristömerkin omaavia vaatteita, tuunataan, lainataan ja kierrätetään turhaksi jääneet. Olennaista on myös käyttää ja huoltaa oikein vaatteita.

Lue lisää

Vastuullisen tekstiilikuluttajan muistilista

Vaatteiden ostolakon aikana ensisijainen tavoitteeni on käyttää vanha loppuun ennen uuden ostamista ja karsia turhia. Rahaakin olisi varmasti jo säästynyt, ellen olisi ostanut kaikkia niitä muita tuotteita, kuten kunnolliseen työpisteeseen tarvittavia näyttöä, näppäimistöä, hiirtä, hyllyä, mattoa jne. jne. Eli reilussa parissa kuukaudessa huomasin, että vaikka olin selvinnyt ostamatta yhtään uusia vaatteita, olin siirtänyt ostamista muualle. Tein nyt korjausliikkeen, eli pyrin jatkossa miettimään tarkemmin myös muiden tuotteiden kohdalla, tarvitsenko niitä oikeasti.

Tein alussa itselleni selväksi säännöt eli mitkä tuotteet/tuoteryhmät jäävät ostolakkoni ulkopuolelle. Sallin itselleni yhä ostolakon aikana

• alusvaatteet,
• sukat ja sukkahousut sekä
• leggingsit.

Alusvaatteita enkä leggingsejä ole toistaiseksi vielä uusia tarvinnut. Käyttämäni bambu-viskoosisukat eivät ole kaikkien kestävimpiä, mutta pidän biohajoavan bambun pehmeydestä iholla. Sukkia olen ostanut näiden kolmen kuukauden aikana muutaman parin. Mitään muita vaatteita en ole ostanut, joten vaatteiden ostolakkoni on pitänyt.

Minkä tahansa kuluttamisen vähentäminen säästää ympäristöä. Pienetkin toimet ympäristön hyväksi ovat parempia kuin ei mitkään toimet. Koska olen pidättynyt ostamasta vaatteita, pakottaa se minut aiempaa paremmin hyödyntämään niitä vaatteita, joita kaapista jo löytyy. Pareton 20/80 -sääntö toimii tässäkin eli käytännössä käytän aktiivisesti vain noin 20 prosenttia kaikista omistamistani vaatteista. Loput 80 prosenttia keräävät pölyä ja vievät tilaa kaapissa. On mielenkiintoista seurata, tulevatko ostolakon aikana myös nämä vaatteet käyttöön. Toistaiseksi epäilen tätä.  

Toivon, että tämä ostolakko opettaisi minua jatkossa paremmin ehkäisemään impulssiostamista ja hillitsemään ostohaluja. Ostohaluni eivät ole mihinkään kadonneet, kuten ostolakon ensimmäiset kuukaudet todistivat. Päinvastoin, alussa kävi niin, että kulutus kohdistui muualle. Aikaa on ja opettelu jatkuu. Onko ostolakossa mielestäni mitään järkeä? Kyllä on. Mitä mieltä itse olet? Kuulisin mielelläni ajatuksia, kokemuksia ja vinkkejä ostolakosta ja vaatteiden kuluttamisesta.

Miksi minusta tuli minimalisti?

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Kiitos, kun jaoit!