Matkallani minimalismiin olen reflektoinut omia valintojani, kulutustani ja niiden vaikutuksia sekä ennen kaikkea sitä, miten ne istuvat omiin arvoihini ja identiteettiini. Tällä kertaa pohdin, oikeuttaako ulkonäkö eläinten kärsimyksen. Miten voisin jatkossa tehdä vastuullisempia kosmetiikkavalintoja? Tässä postauksessa esittelen myös vaatimattoman meikkikokoelmani. En ole koskaan ollut kova meikkaamaan, mutta minimalismin myötä myös meikkini ovat entisestään vähentyneet.
Aiemmin en koskaan miettinyt, miten kosmetiikkani on tuotettu saati millaista toimintaa tuen hankkimalla jotain tiettyjä meikkejä. Minulla on vuosien saatossa ollut useita lempimerkkejä, kuten esimerkiksi Clarins, Clinique, Dior, Estée Lauder, Guerlain ja Kanebo. Minimalismimatkallani olen viime aikoina miettinyt, miten jatkossa voisin hankkia kosmetiikkaa aiempaa vastuullisemmin.
Kosmetiikkateollisuus tuottaa vuosittain hirvittävästi jätettä – arviolta 120 miljardia kosmetiikkapakkausta. Pienillä teoilla on merkitystä, joten pakkaukset on tärkeää kierrättää oikein. Pakkausjätettä suurempana ongelmana koen kuitenkin kosmetiikkaan liittyvät eläinkokeet. Maailman suurin eläinten oikeuksia puolustava järjestö, amerikkalainen People for the Ethical Treatment of Animals (PETA) väittää, että pelkästään Yhdysvalloissa eläinkokeissa käytetään ja tapetaan hiiriä, rottia, sammakoita, koiria, kissoja, kaneja, hamstereita, marsuja, apinoita, kaloja ja lintuja joka vuosi yli 100 miljoonaa (tilasto 2017). Löysin sellaisen tiedon, että Euroopassa vastaava luku olisi noin 11 miljoonaa eläintä vuodessa. Mielestäni englanninkielinen termi Cruelty Free Cosmetics, julmuudesta vapaa kosmetiikka, on pysäyttävämpi ja kuvaavampi termi kuin kotoinen neutraali eläinkokeeton kosmetiikka.
Mitä tarkoittaa eläinkokeeton kosmetiikka?
Eläinkokeeton kosmetiikka tarkoittaa sitä, että tuotetta tai sen sisältämää raaka-ainetta ei ole missään valmistuksen vaiheessa testattu eläimillä. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) sivuilla kerrotaan, että vuodesta 2013 lähtien ei valmiita kosmeettisia valmisteita tai kosmetiikan ainesosia ole saanut enää EU:ssa testata eläinkokein. Näin ollen ei myöskään valmisteita saa markkinoida siten, että ne on testattu eläinkokein tai että eläinkokeet olisi teetetty kolmansissa maissa, mikäli ne on tarkoitus tuoda myyntiin EU-markkinoille. Eläinkokeille on nykyisin olemassa vaihtoehtoisia, parempia ja huomattavasti aiempaa tarkempia menetelmiä. Koska asia koskee vain EU:ta voivat kosmetiikkabrändit helposti edelleen hyödyntää eläinkokeita teettämällä niitä EU:n ulkopuolella samanaikaisesti markkinoiden itseään vastuullisena toimijana. Useilla kosmetiikkabrändeillä on olemassa myös eläinkokeettomia vaihtoehtoja, joita he tarjoavat alibrändiensä kautta.
Ummistanko silmäni kääntäen selkäni muulle maailmalle? Oikeuttaako ulkonäkö eläinten kärsimyksen? Riittääkö tieto siitä, että ainakaan Euroopassa ei kiduteta meikkieni vuoksi eläimiä? En koe itseäni kovin vastuulliseksi kuluttajaksi, jos jatkossakin tuen näitä brändejä, jotka toimivat vastoin arvojani teettämällä eläinkokeita EU:n ulkopuolella. Esimerkiksi Kiinassa on kosmetiikkateollisuudelle valtavat markkinat. Saadakseen myydä tuotteitaan Manner-Kiinan kaupoissa, on tähän saakka ulkomaisten brändien ollut Kiinan lain mukaan pakko testauttaa tuotteensa eläimillä ennen kuin niille on voitu myöntää myyntilupa Manner-Kiinassa. Toivoa herättävä ja merkittävä uutinen tältä vuodelta on Kiinan ilmoitus, että jatkossa tavanomaisten tuontituotteiden kuten sampoon, meikkien ja hammastahnojen myyntiin ei enää tarvita eläinkokein tehtävää testausta. Jään kiinnostuneena seuraamaan, millaiset vaikutukset tällä on kosmetiikkateollisuudelle ja miten ns. luksusbrändit tähän uutiseen reagoivat.
Mitä meikkipussini tuotteet edustavat?
Kuten sanottu, meikkien suhteen olen kenties jo luonnostaan minimalisti, sillä omistan mielestäni vähän meikkejä. Nykyiset meikkini mahtuvat yhteen pienehköön pussukkaan, josta löytyvät seuraavat aktiivikäytössä olevat tuotteet:
- Diorin meikkipuuteri
- Diorin luomiväripaletti
- Clarinsin poskipuna
- Guerlainin aurinkopuuteri
- Cliniquen huulipuna
- Lancômen huulipuna
- Lancômen silmien rajauskynä
- Diorin huultenrajauskynä
Oli herättävää todeta, että kaikkien meikkipussissani olevien tuotteiden brändit edustavat yritystä, joka testaa tuotteitaan eläinkokein. Merkeistä Dior, Chanel, Clarins, Guerlain ja Lancôme myyvät kaikki tuotteitaan tällä hetkellä Manner-Kiinassa, mikä merkitsee, että nämä brändit testaavat jatkuvasti tuotteitaan eläinkokein. Sama koskee myös suurinta osaa käyttämistäni ihonhoitotuotteista mm. Avene ei edusta eläinkokeetonta toimijaa. Cliniquen, kuten myös esimerkiksi MACin omistaa Estée Lauder, joka testaa eläimillä aina, kun jonkun maan laki sitä vaatii. Vaitettavasti myös nämä merkit ovat saatavilla Manner-Kiinan markkinoilla. Mainittakoon erikseen nyt vielä kosmetiikkajätti L’Oréal, joka ei testaa Yhdysvalloissa eikä tietysti EU:ssa, mutta jatkuvasti rahoittaa eläimille julmia ja kivuliaita testauksia Kiinassa.
Mitä tästä opin?
Yhteenvetona meikki-inventaariostani selvisi, että kaikkiin ostamiini meikkeihin liittyy eläinten kärsimystä. Ja sanottakoon tässä vielä, että ymmärrän eläinten testauksen lääketieteellisin perustein sairauksien ehkäisyyn, mikäli muita mahdollisuuksia ei ole käytettävissä. En kuitenkaan jatkossa halua olla tukemassa eläinten kärsimystä vain puhtaasti ulkonäköni vuoksi. Sivustot, kuten Ethical Elephant ja Cruelty Free Kitty ylläpitävät listaa merkeistä ja brändeistä, joiden tuotteet ovat eläinkokeettomia. Päästäkseen eläinkokeettomalle listalle tulee täyttää seuraavat kriteerit:
- tuotetta ei ole missään vaiheessa testattu eläinkokein;
- tuotteen raaka-aineita ei ole missään vaiheessa testattu eläinkokein;
- tuotteen toimittajat eivät testaa mitään tuotteen valmistukseen tarvittavaa raaka-aineitta tai aneisosaa eivätkä lopputuotetta eläinkokein;
- yksikään kolmas osapuoli ei testaa tuotetta tai sen raaka-aineita brändin puolesta;
- tuotetta ei myöskään testata sellaisissa maissa, joissa laki vaatii testausta eläinkokein;
- tuotetta ei myydä Manner-Kiinan kaupoissa, missä tähän saakka laki on vaatinut ulkomaisia kosmetiikkabrändejä testaamaan tuotteensa eläinkokein.
Jatkossa olen varmasti tarkempi hankkimani kosmetiikan osalta. Hankin kosmetiikkani sellaisilta tuottajilta ja brändeiltä, joiden osalta voin riittävän luotettavasti varmistaa, että tuotteet todella ovat eläinkokeettomia. En halua myöskään tukea toimijoita, joiden ns. emobrändi testaa eläinkokein. Nämä aiemmin hankkimani jo olemassa olevat tuotteet käytän kuitenkin ensin loppuun, sillä niiden poisheittäminen olisi typerää eikä hyödyttäisi ketään. Onneksi eläinkokeettomia brändejä ja vaihtoehtoisia tuotteita on markkinoilla jatkuvasti yhä enemmän.
Mikäli kosmetiikkaan käytettyjen kemikaalien turvallisuus mietityttää, on nykyisin käytössä useita puhelimeen ladattavia sovelluksia, joiden avulla voi helposti selvittää jo käytössä olevien/hankittavien tuotteiden turvallisuuden. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi Think Dirty sekä CosmEthics.
Meillä ihmisillä on voimakas tarve kokea merkitystä. Tällainen ajattelu liittyy vahvasti myös minimalismiin. Merkityksellinen elämä syntyy mm. siitä, että kokee sisäistäneensä syvimmät arvonsa ja että saa elää noiden arvojen mukaisesti. Omaan minimalismiini liittyy jatkuva kokeilu ja opettelu. Koen iloa ja merkityksellisyyttä, kun saan turvallisesti toteuttaa itseäni ja koen tekeväni valintoja, jotka edustavat omia arvojani. Se, että saa ihmetellä, kuunnella, katsella ja oppia muilta ohjaa kohti tietoisempia valintoja ja aiempaa vastuullisempaa elämäntyyliä.
Oikeuttaako ulkonäkö eläinten kärsimyksen? Ei oikeuta. Koska olen vasta havahtunut eettisen kosmetiikan kuluttamiseen, kuulisin mielelläni vinkkejä ja suosituksia erilaisista hyviksi havaituista eläinkokeettomista brändeistä ja tuotteista. Millaisia valintoja itse päädyt tekemään kosmetiikkaostoksissasi?
[…] Oikeuttaako ulkonäkö eläinten kärsimyksen? […]