Psykoanalyytikko Erik Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoria sisältää kahdeksan eri vaihetta vauvasta vaariin. Hänen mukaansa jokaiseen vaiheseen sisältyy kriisi, jossa yksilön on kamppailtava, jotta hän voi siirtyä seuraavaan kehityksen vaiheseen. Eriksonin teoriassa identiteetti, minäkäsitys liittyy erityisesti murrosiän ja nuoruuden viidenteen vaiheeseen. Nuoruus on kiistämättä identiteetin kehityksen aikaa, mutta identiteetti kehittyy koko elinkaaren ajan.
Useat tutkijat kuten mm. Krogerus (2007) ja Zucker et al. (2002) ovat vahvistaneet, että joudumme uudelleen arvioimaan identiteettimme jokaisen uuden kokemuksen, onnistumisen ja epäonnistumisen kohdatessa. Ikääntyminen haastaa identiteettiä, kun totutut minäkäsityksen pilarit kuten ulkonäkö ja terveys alkavat murentua. Tällöin saatamme joutua hämmennyksen valtaan ja todeta, että aiemmin tiesin kuka olen, mutta kuka on tuo, joka katselee minua peilistä juuri nyt.
Taannoin ystäväni kyseli, olenko osannut karsiessani kotiani olla hankkimatta lisää. Hän tuntee minut hyvin ja kysymys sai mietteliääksi. Millainen minimalisti-identiteettini on? Rehellisesti, jos olisin asettanut itseni ostolakkoon, olisin täydellisesti epäonnistunut. Vaikka tavaravirrat ovat viime kuukausina suuntautuneet kiitettävästi ulospäin, olen viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt paljon hankintoja pääosin muuton jälkeiseen pesänrakennukseen liittyen.
Yllätyin, kun listasin kaikki viimeisen kahden kuukauden aikana tekemäni ostokset. Tarvinko todella tuon kaiken? Tarkoitukseni on edelleen karsia kaikki toisarvoinen ja turha elämästäni, mutta minulla on vielä paljon opittavaa sekä itsestäni että minimalismista. Haluan, että ne tavarat, jotka säilytän, palvelisivat minua mahdollisimman hyvin ja pitkään. Osa vanhoista kalusteistani olivat kuitenkin liian suuria nykyiseen pieneen kotiini. Ne eivät yksinkertaisesti vain mahtuneet uusiin aiempaa pienempiin neliöihin. Alla on listattuna viimeisen kahden kuukauden hankinnat.
• polkupyörä auton tilalle. Vanha pyöräni on miehen luona, joten nyt pääsen pyörälenkeille molemmissa osoitteissa;
• kaksi +30 cm syvää lipastoa eteis- ja makuuhuoneen säilytystä varten. Makuuhuoneessani ei ole lainkaan kaappeja;
• pieni kompakti kahden hengen ruokapöytä, jonka tarvittaessa saa jatkettua neljälle;
• uusi pienempi sohva. Vanha sohva muutti lapsen uuteen isompaan kotiin;
• pöytä- ja kattovalaisin sekä valaisintarvikkeita, jotta vanhat ja uusi valaisin saatiin kiinnitettyä aiempaa huomattavasti korkeampaan huonekorkeuteen;
• uusi eteismatto. Aiemman villamaton myin ja toinen eteismatoistani oli jo niin huonossa kunnossa, että sen hävitin.
• seinähylly makuuhuoneeseen ja uudet hyllylevyt keittiön seinähyllyyn. Näille hankinnoille oli ainoastaan visuaaliset syyt.
• muutama viherkasvi, joista juorun löysin ulko-oven edestä, pihalta. Onneksi se ei ollut ehtinyt paleltua, vaan juurtui hyvin. Uusi kotini kylpee valossa, joten kasvit viihtyvät täällä hyvin. Limekin on kukkinut tauotta jo usean viikon ajan.
Lisäksi hankin muutamat uudet mustat leggingsit, luottoystäväni, jotka jatkuvassa kovassa käytössä kuluvat, sitruunan keltaiset haisaappaat ja huonetuoksun.
Kumisaappaat tuovat iloa ja piristystä sadepäivien koiralenkeillä. Edelliset vähäiselle käytölle jääneet kumisaappaat annoin ennen muuttoa ystävälleni, jolla on pienempi jalka kuin itselläni. Vaikkakin hyväkuntoiset, ne puristivat aina ikävästi ja olivat sen vuoksi hautautuneet vaatehuoneen nurkkaan lähes käyttämättöminä. Olin tyytyväinen, kun ne löysivät sopivammat jalat.
Aikoinaan minulla oli punaiset, korkeavartiset kumisaappaat. Ne toimivat uskollisina kumppaneina lähes viidentoista vuoden ajan, kunnes niihin jäi lähtemättömät jäljet ja jouduimme jättämään haikeat hyvästit toisillemme. Nimittäin kaksi iloista pientä veijaria järjesti minulle ja koiran pesun jäljiltä kylpyhuoneeseen jääneille kumisaappailleni yllätyksen. Ihmettelin pitkään, mistä kylpyhuoneen ikävä virtsan katku oli peräisin. Vasta useiden kuurausten ja päivien kuluttua tajusin lopulta, että tuo haju asuu kumisaappaissani. Nauroin silloin vedet silmissä ja nytkin vielä naurattaa se hetki, kun tajusin, että nuo veijarit käyttivät saappaitani pytyn sijaan. Vuosien varrella sain kokea muitakin yllätyksiä, mutta tämä on yksi niistä mieleenpainuvimmista.
Voidaan oikeutetusti kysyä, tarvitsinko kaikki nuo edellä esitetyt parin kuukauden aikana hankkimani tavarat. Osan hankin ihan käytännön syistä ja osan sen vuoksi, että ne tuottaisivat itselleni iloa, myös se huonetuoksu. Joka päivä kotiin tullessani koen mielihyvää, kun vieno ruusuntuoksu toivottaa minut tervetulleeksi heti ovelta. Minulle se on arjen iloteko. Voin opetella elämään yksinkertaisemmin, mutta askeettia minusta ei saa. Opettelen jatkuvasti tietoisempaa kuluttamista ja pyrin pitämään tavaran kierron suunnan ulospäin. Ja tunnustan: olen puutteellinen.
Evoluution kannalta on ollut tärkeää, että ihmisellä on ollut luontainen vietti keräilyyn. Kun ihminen ikääntyy, tavaroiden merktys usein kasvaa. Joillekin kehittyy jopa pakonomainen tarve hamstrata. Pahimmillaan koti täyttyy siten, että liikkuminen siellä vaikeutuu. Kaikki tyhjä tila on täytetty materialla, jonka avulla hamstraaja kokee säilyttävänsä identiteettinsä. Näin voi käydä etenkin silloin, jos määrittelemme itseämme pelkästään ulkoisten ominaisuuksien kautta. Vanhukselle palvelutaloon muutto, jonka hän itsekin ymmärtää olevan parasta hänelle, voi olla todella vaikeaa, koska jättämällä tavarat hän pelkää kadottavansa identiteettinsä. Kun hyväksyy itsensä, myös ikääntyessä, ja löytää merkityksen tekemisistään, saavuttaa eheyden.
Mielestäni myös minimalismissa on kyse eheydestä, kun tarve määritellä itseään ulkoisista lähtökohdista vähenee. Karsimalla koen saavani enemmän aikaa ja ja mielenrauhaa, kykenen paremmin keskittymään oleelliseen, kykenen antamaan enemmän läheisilleni ja koen enemmän iloa. Vastaavasti luopumalla kaikesta liiasta ja turhasta voin vähentää siivottavaa ja stressiä. Minimalisti-identiteettini on rakentumassa ja päivä päivältä vahvempi. Millainen on käsityksesi itsestäsi?
