Onpa kiva palata pitkästä aikaa jälleen tänne blogin pariin. Tällä kertaa pohdin minimalistin ajankäyttöä ja palautumista. Kesällä ajankäyttö eroaa merkittävästi muista vuodenajoista. Silloin useimmat meistä viettävät lomaa, keräävät uusia kokemuksia ja tapaavat ystäviä. Edellisten lisäksi itse panostin tänä kesänä erityisesti uuden taidon opetteluun, kun päätin, että juuri nyt on oikea aika alkaa opetella ajaa moottoripyörällä ja ryhtyä motoristiksi. Kun mies on motoristi, voi näin helposti käydä. Sen sijaan miehestä ei ole tullut toistaiseksi vielä minimalistia enkä sitä odotakaan. Jokaisella on oikeus elää siten, kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Arki ja sen myötä myös työt ovat jälleen alkaneet. Nyt on se hetki, kun omaa ajankäyttöä on hyvä alkaa seurata ja tarkastella. Tukeeko vapaa-aika jaksamista? Tuleeko vapaalla tehtyä riittävästi palauttavia asioita? Olen valitettavasti omakohtaisesti kokenut, millaiseksi elämä muuttuu, kun unet jäävät toistuvasti vähiin. Kuukausien ja vuosien kuluessa liian lyhyistä ja katkonaisista yöunista tuli ns. uusi normaali olotila. Ja unettomuus, jos mikä, on myrkkyä elimistölle ja jaksamiselle. Vaikka lopulta viime keväänä aloin nukkua ilman mitään kemiallista avustetta, huomaan edelleen, ettei elimistöni tai aineenvaihduntani ole vieläkään palautunut unettomuutta edeltävään tilaan. Vapaa-ajan ja palautumisen merkitystä ei mielestäni voi koskaan korostaa liikaa.
Minusta aina hyvää huolta pitävä ystäväni suositteli minulle hiljattain Joni Jaakkolan Väkevä elämä podcastia, jonka vieraana oli psykologi Anniina Virtanen ja jossa käsitellään tärkeää vapaa-ajan psykologista palautumista. Podcast löytyy mm. Spotifystä. Podcastissa käydään lävitse David Newmanin, Louis Tayn ja Ed Dienerin psykologisten tarpeiden ja palautumiskokemuksia koskevien tutkimusten pohjalta muodostettua DRAMMA-mallia. Mallia varten edellä mainitut tutkijat tarkastelivat 363 psykologista tutkimusta, joten melko kattava otanta on ollut kyseessä.
DRAMMA-malli esittää kirjainten mukaan kuusi psykologista tarvetta, joiden täyttymisen kautta vapaa-aika edistää subjektiivista hyvinvointia. Nämä tarpeet ovat irrottautuminen (Detachment), rentoutuminen (Relaxation), omaehtoisuus (Autonomy), taidonhallinta (Mastery), merkityksellisyys (Meaning) ja yhteenkuuluvuus (Affiliation). Käyn seuraavassa lyhyin esimerkein kunkin kirjaimen läpi.
Irrottautuminen
Mallissa D (detachment), irrottautuminen tarkoittaa nimensä mukaisesti tilaa, jossa on irrottauduttu työstä esimerkiksi keskittymistä vaativan harrastuksen parissa. Etenkin etätyöaikana kotona ollessa työkoneen, -papereiden yms. esillä olo voi haitata irrottautumista. Tämän vuoksi on tärkeää rytmittää päivä selkeästi työ- ja vapaa-aikaan. Työajan päättyessä, on koneet ja kaikki työhön liittyvät parasta laittaa piiloon pois näkyvistä. Tällainen toiminta on mielestäni ihanan minimalistista ;).
Rentoutuminen
Seuravaa kirjain R (relaxation) viittaa rentoutumiseen. Mieli ry:n sivuilla todetaan rentoutumisesta mm. että se tukee fyysistä palautumista ja että keho viestittää koko keskushermostolle rauhoittavaa viestiä, joka leviää läpi koko kehon. Rentoutumisessa stressihormonien taso laskee ja korvautuu mielihyvää tuottavilla hormoniyhdisteillä. Erilaiset hengitysharjoitukset ja mindfullness ovat mitä parhaimpia rentouttajia, mutta ihan yhtä hyvin rentoutukseen käyvät myös musiikki ja elokuvat.
Omaehtoisuus
Mallissa A (autonomy) eli omaehtoisuus on sitä, että voin itse päättää, mihin aikani käytän. Elämä on valintoja, mutta yhtä lailla myös kompromisseja. Meille jokaiselle on tärkeää kuitenkin saada kokea, että omassa elämässä voi toteuttaa myös itselleen tärkeitä asioita. Joskus tähän riittää se, että ottaa hyvän kirjan kainaloon ja vetäytyy makuuhuoneeseen sulkien oven perässään muun perheen jäädessä ulkopuolelle. Omassa parisuhteessa, kun mies haluaa viettää omaa laatuaikaa itsekseen, vetäytyy hän omaan valtakuntaansa autotalliin.
Merkityksellisyys
Ensimmäinen M (meaning) on tarvetta tehdä asioita, joita tehdessämme koemme tekevämme jotakin itsellemme merkityksellistä ja arvokasta. Se, mikä kullekin tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta, riippuu omista arvoista, jotka taas ovat hyvin yksilöllisiä. Aikoinaan toimiessani vapaaehtoistyössä koin tekeväni jotain todella merkityksellistä. Toimimalla omien arvojemme mukaisesti tulemme samalla siis edistäneeksemme merkityksellisyyden tunnettamme. Arvoista olen kirjoittanut blogissani jo aiemmin. Pääset lukemaan niistä lisää alla olevasta linkistä.
Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?
Taidonhallinta
Mastery (toinen M) eli taidonhallinta tarkoittaa nimensä mukaisesti jonkin uuden taidon opettelua esim. kielen tai instrumentin. Niin turhauttavaakin kuin moottoripyörän ajamisen opettelu ajoittain oli, ovat onnistumisen kokemukset olleet aina sitä suurempia. Päivä, päivältä tuntuu paremmalta tarttua pyörään ja lähteä liikkeelle, kun jokainen ajokerta tuntuu edellistä varmemmalta. Vaikka turvalliseksi kuljettajaksi opettelu vaatii vielä paljon työtä, on jokainen ajettu kilometri aina itselleni palkinto. Pikku hiljaa huomaan alkaneeni nauttia ajamisesta, vaikka edelleen vilkut tuppaavat jäämään päälle ;). Harjoittelulla minusta on kasvamassa aito motoristi.
Yhteenkuuluvuus
Mallin viimeinen kirjan A (affiliation) tarkoittaa yhteenkuuluvuutta, jolla tarkoitetaan joukkoon tai yhteisöön kuulumisen kokemisen tunnetta. On tärkeää antaa aikaa myös läheisille ja ystäville. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista nähdä, mutta se ei ole välttämättä tarpeenkaan. Soitto tai videoyhteys kantaa ystävyyttä. Viime viikonloppuna suuntasimme miehen kanssa mökille tapaamaan ystävääni, jonka kanssa puhun viikoittain, mutta jota en ollut nähnyt koko kesänä. Kuinka hyvältä tuntui taas nähdä rakas ystävä ja viettää yhteistä aikaa. Tämä viikonloppu kantaa hyvää mieltä taas pitkään. Muistan taas, miksi juuri hän on minulle erityinen ja rakas.
Alexander Stubbia arvosteltiin aikoinaan hänen pääministerikaudellaan siitä, että hän pyrki elämässään noudattamaan ns. 8 + 8 + 8 -sääntöä. Säännön ensimmäiset kahdeksan tuntia ovat unta, seuraavat kahdeksan tuntia työtä ja viimeiset kahdeksan tuntia vapaa-aikaa. Lisäksi hän sovelsi vapaa-aikaan ns. 1 + 1 + 1 -periaatetta, josta yksi tunti on liikuntaa, yksi lukemista ja yksi somea varten päivittäin. Tämä vaatii hänen mukaan asioiden priorisointia ja tiukkaa kalenterointia. Vaikka, on todennäköistä, että periaate jäi osittain teoriatasolle hänen toimiessaan pääministerinä, on mielestäni todella hämmästyttävää, kuinka nuivasti asiaan vuonna 2013 suhtauduttiin.
Minusta Stubbin soveltama periaate on kaikin tavoin tavoittelemisen arvoinen ja toteutuessaan ylläpitää hyvää arjen tasapainoa sekä mielekästä elämää. Nykyisin tavoittelen tasapainoa juuri näiden kolmen tekijän, työn, vapaa-ajan ja unen, välillä. Vaikka läheskään aina nämä eivät oteudu optimaalisesti, uskon vahvasti, että pyrkimällä pääsäääntöisesti säännölliseen elämänrytmiin, voi hyvin.
Luopuessani keväällä autosta huomasin saavani päivääni reilut kaksi tuntia lisää vapaa-aikaa. Tämä vain sen vuoksi, että junassa maltan laittaa silmät kiinni, torkkua, tehdä hengitysharjoituksia, kuunnella itseä kehittäviä podcasteja tai vaikka jotain ihanaa romaania. Tullessani kotiin tervehtii minua aina yhtä iloisena paluustani pieni koiraystäväni, jonka rapsuttelut, silittelyt, sylittelyt ja lenkitykset kolmesti päivässä ovat myös hyviä palauttajia. Vapaa-ajalla toivoisin tietysti voivani olla lähimmilleni paras versio itsestäni. Tämä onnistuu, jos elämän osa-alueet työ, vapaa-aika ja uni ovat kunnossa.
Havahdun huomaamaan, kuinka minimalismi on jälleen tehnyt elämässäni taikojaan. Kun arkeeni sisältyy vähemmän liiallisuutta, tavaroiden järjestämistä tai siivoamista, on minulla enemmän aikaa keskittyä asioihin, joista todella pidän. Tänä syksynä se tarkoittaa moottoripyöräilyä aina siihen saakka, kun säät sen sallivat.
