Vastauksena otsikon kysymykseen, miksi minusta tuli minimalisti. Viime syksynä kävin töissä ja viimeistelin opintojani. Elämä oli ollut jo pitkän aikaa hektistä ja panttasin jatkuvasti itseltäni niin aikaa kuin palautumistakin. Olin väsynyt, kärsin unettomuudesta, minulla oli fyysisiä oireita, painonhallinnan ongelmia ja jatkuva selkäkipu. En voinut hyvin. Vaikka aavistin isoja muutoksia elämääni, en voinut kuvitellakaan, kuinka mittavista muutoksista lopulta oli kyse.
Kuten monet meistä, olin minäkin lukenut aikoinaan Marie Kondon kirjan ihmeellisestä siivouksen elämänmullistavasta taiasta. Vaikka ajatus tavaran vähentämisestä kiehtoi, en silloin vielä ollut riittävän motivoitunut ryhtyäkseni vähentämään kertynyttä omaisuuttani. Jostain syystä tuo kirja kuitenkin kutsui minua uudestaan elokuussa 2019. Sen uudelleen luettuani aloin etsiä lisää inspiraatiota ja tutustuin minimalismiin. Luin kaiken mahdollisen, mitä käsiini sain, kuuntelin podcasteja, seurasin videoita ja olin myyty.
Minimalismi-inspiraationi lähteitä
Mitä enemmän löysin kirjoja, blogeja, podcasteja, dokumentteja ja videoita minimalismista ja essentialismista sitä enemmän koin minimalismin omakseni. Minimalismi-inspiraationi lähteitä ovat olleet mm. seuraavat:
• ckspace
• Esa Saarinen, Aalto yliopisto: Filosofia ja systeemiajattelun luentosarja
• Fumio Sasaki (*) Goodbye, things
• Gareth Woods (*), Finding ease through minimalism and decluttering
• Greg McKeown (*) Essentialism: the disciplined pursuit of less
• Jari Sarasvuo, YLE puhe: Voit tehdä mitä vaan, mutta et kaikkea.
• Joshua Becker Becoming minimalist
• Joshua Fields Millburn & Ryan Nicodemus The Minimalists ja teos (*) Minimalism – Live a Meaningful Life
• Kiku Katana (*) Minimalism
• Leo Babauta Zen Habits
• Teemu Kunto Minimalismi.fi, teos (*) Minimalismi
• Use Less
• Virve Fredman Ostolakossa
ja lukemattomat muut lähteet kuten (*) Marie Kondo ja (*) Wabi Sabista kirjoittanut Beth Kempton.
Karsiminen käynnistää matkan
Pikkuruiset ensiaskeleeni tavaroiden karsimiseksi otin eteisen laatikon ”romulaatikosta”, jossa oli mm. avaimia, joille ei löytynyt lukkoja, avainnauhoja ja avaimenperiä, jalkapallon pumpun kärkiä, suojapusseja sateenvarjoihin, jotka olivat kadonneet jo vuosia sitten, ilotulitusrakettien suojalaseja, heijastimia, pinssejä ja kaikkea muuta yhtä tarpeellista. Pian huomasin, että sain helposti kasaan päivittäin 10 – 20 hävitettävä tavaraa, mikä ruokki motivaatiotani. Vähä vähältä rohkaistuin ja siirryin isompien asioiden, kuten vaatteiden ja kellarin kimppuun.
Kellari oli täynnä tavaraa, jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Lisäksi siellä oli perittyjä kirjasarjoja, tekstiileitä, astioita, mattoja ja muita aarteita. Olin säästänyt kaiken, myös ne nolot nuoruuden päiväkirjat, rakkauskirjeet ja jopa postikortit, joita oli yksi banaanilaatikollinen. Vaatehuoneemme pursui vaatteitani, joita ajattelin taas käyttäväni sitten, kun olen 15 kg kevyempi. Halusinko oikeasti säästää tuon kaiken? Vaatteetkin, jotka muistuttivat siitä, etten tällaisena ole riittävä, vaan että minun pitäisi tavoitella tuota sitten, kun -tilaa.
Tässä vaiheessa olin sekeästi lähtenyt liikkeelle isommalla vaihteella. Pääsin pikku hiljaa vauhtiin. Koin aitoa vastenmielisyyttä kaikkea sitä romua ja krääsää kohtaan, minkä keskellä elin. Tuona aikana en pitänyt kovin paljon itsestäni. Sen sijaan koin aitoa iloa ja helpotusta, joka kerta, kun joku tavaroistani löysi uuden kodin. Iloitsin siitä, että tavara sai vielä mahdollisuuden jatkaa elämää jonkun toisen kanssa, sillä olinhan nähnyt tavarat joskus joko hankkimisen tai säilyttämisen arvoisina. Tämän vuoksi minun täytyi myös nähdä vaivaa tavaroiden hävittämiseksi sen sijaan, että heittäisin kaiken vain tylysti roskiin.
Käytännössä tavaroiden karsinta tapahtui kirpputorin, nettikirpputorien ja -ryhmien, annetaan-palstojen, ystävien ja hyväntekeväisyyskohteiden kautta. Se oli työlästä, mutta koin, että on velvollisuuteni huolehtia siitä, että mahdollisimman moni tavaroistani jatkaa elämää tavalla tai toisella. Vanhat T-paidat ja lakanat saivat uuden elämän motoristin tallissa. Kannoin kymmeniä laatikoita kirjoja taloyhtiön roskakatokseen, josta ne ilokseni löysivät aina uuden kodin.
Toisen roska, toisen aarre
Roskikset toimivat usein hyvinä kierrätyspisteinä. Olen itsekin löytänyt roskiksesta aarteita, jotka kulkevat yhä mukanani. Näistä yksi on silityslauta, joka on palvellut minua jo reilut parikymmentä vuotta. Vain päällystä olen vaihtanut aika ajoin. Lisäksi mukanani on kulkenut parikymppisestä asti Helsingin Lauttasaaresta tämä alla oleva mielestäni viehättävä käsintehty pikkutuoli, joka toimii hyvin viherkasvin alla.
Ehkä se oli se vahva intuitio tai sitten sattuma, joka käynnisti tavaroiden karsimisen tarpeeni. Niin tai näin, onneksi otin ensiaskeleeni minimalistina silloin, sillä nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin elämäni näyttää kovin erilaiselta. Koen, että minimalismin periaatteet ovat tulleet osaksi elämääni ja tuoneet paljon hyvää jo nyt, vaikka matkani on vasta alussa. Olen parempi itselleni kuin pitkään aikaan, kenties koskaan aiemmin. Olen toipumassa.
Kuulisin mielelläni, mikä sinut sai ryhtymään minimalistiksi tai mikäli vasta harkitset ensiaskeleita, kuulisin mielelläni, miten päädyit tänne.
(*) merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä. Linkin avaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivustolla. Mikäli päätyisit tilaamaan linkin kautta, saan tästä pienen komission, jonka avulla ylläpidän blogiani. Suosittelen vain sellaisia tuotteita ja palveluita, joita olen itse käyttänyt tai voisin käyttää ja jotka olen hyväksi havainnut. Mielipiteeni tuotteista ovat täysin omiani.
