Mikä oli minimalismipelin opetus? Artikkelikuva
Minimalismi

Mikä oli minimalismipelin opetus? Pelin vaikeimmat yhdeksän päivää

Tällä kertaa mietin, mikä oli minimalismipelin opetus? Kun edessä olivat pelin viimeiset ja samalla vaikeimmat yhdeksän päivää, aloin epäillä, selviänkö itse itselleni asettamasta haasteesta. Kun on jo pari vuotta tehnyt säännöllistä karsintaa ja kerran muuttanut tuona aikana, alkavat tavaravarastot olla ilahduttavan rajalliset. Näin ollen minimalismipelin tavoite eli vähintään 465 tavarasta eroon pääseminen vain 30 päivän aikana pakotti käymään samoja laatikoita useampaan kertaan lävitse. Joka kerta löytyi aina jotain uutta karsittavaa ja vielä jäi paljon sellaista, mistä voisi luopua, mutta ei vielä tänään.

Minimalismipelin viimeiset yhdeksän päivää

Selvisin maaliin tälläkin kerralla, tosin jo rimaa hipoen. Kuukaudessa pääsin jälleen eroon kaikkiaan varmasti yli 500 tavarasta. Voin tyytyväisenä taputtaa itseäni olkapäälle ja nyt toivoa, että mahdollisimman moni näistä karsituista tavaroista löytää pian uuden kodin. Vaikka pääsin osittain tavaroista eroon jo pelin aikana, jäi kirpparille, kierrätykseen ja myös hävitykseen runsaasti tavaroita. Pelin päätyttyä haluan huolehtia, että nämä tavarat lopulta lähtevät itseltäni pois. En tule niiden perään jälkikäteen haikailemaan.

Viimeisten yhdeksän päivän aikana karsitut tavarat:

Mitä minimalismipeli tällä kertaa opetti?

Minimalismipelin kaksi ensimmäistä viikkoa sujuivat todella helposti. Tiesin jo etukäteen, mitä seuraavaksi karsisin. Sitten kolmannesta minimalismipeliviikosta lähtien jouduinkin jo alkaa miettiä, mitä seuraavaksi karsisin, vaikka tavaroita toki vielä löytyi ja löytyy yhä. Kolmannella peliviikolla iloitsin siitä, että oma riittävä tai ns. “sopivalismi” alkaa löytyä. Tavaroita alkaa omaan makuuni olla juuri sopivasti ja kellarikin on täynnä pääosin tyhjiä ja puolityhjiä laatikoita.

Minimalismi on auttanut minua priorisoimaan elämänarvoni sekä yksinkertaistamaan elämääni oman näköiseksi. Nämä puolestaan ovat edesauttaneet itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja terveen itsekkyyden kehittymistä. Kaikenlainen vouhkaaminen ja liiallisuus on vähentynyt, mikä puolestaan on tuonut aikaa ja energiaa toteuttaa itselle merkityksellisiä asioita. Nykyisin osaan paremmin kuunnella itseäni. Vaikka edelleen innostun helposti ja todella monesta asiasta, mikä myös helposti täyttää kalenterin, kykenen nykyisin hallitsemaan ajankäyttöä paremmin. Sen vuoksi lomien aikana pyrin pitämään kalenterin tyhjänä aikatauluista.

Löysin viime vuonna jälleen käsityöt, joiden tekemisestä nautin. Oman käden jälki tuottaa iloa, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Neulominen täydellisessä hiljaisuudessa ja pysähtyneisyydessä on maagista ja terapeuttista. Pilkkiminen kevätauringossa (enkä tarkoita nyt sitä nuukahtanutta baariversiota) tuottaa itselleni vastaavan tunteen. Yhtä lailla iloitsen myös keväällä käsien upottamisesta multaan. On mahtavaa saada seurata omin käsin istutettujen siementen ja taimien elämänhalua niiden kasvaessa täyteen kukoistukseen. Pihan pensaiden, luonnonkukkien, ruusujen ja perennojen loisto aina varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, että saa olla osa tätä luonnon kiertokulkua.

Kuka olen ja mitä haluan?

Elämällä on taipumus hektisyyteen, minkä vuoksi joskus on tärkeä pysähtyä miettimään, kuka on ja mitä elämältä haluaa. Tällaisesta ylitsevuotavasta oravanpyörästä on todella vaikea irtautua pysähtymättä. Pysähtyminen voi olla kivuliasta, mutta lopulta se aina kannattaa. Tavaroita karsiessa olen tullut miettineeksi omaa identiteettiä ja sitä mitä elämältäni haluan. Olen karsinut tilaa mm. moottoripyöräilylle, joka on jo aiemmin ennen kuin edes itse opettelin ajamaan, tuonut elämääni uusia upeita ihmisiä, iloisia kohtaamisia ja yhteen kuuluvuutta.

Ajaminen itsessään on aivan mielettömän ihanaa pään hoitoa ns. “motofullnessia”. Kaikki ikävät ajatukset, surut ja murheet jäävät jäävät tien suoriin ja mutkiin. Hetken päästä jo huomaa hymyilevänsä. Ainakaan toistaiseksi vielä lyhyellä motoristiurallani ei ole sattunut niin huonoa päivää, etteikö muutaman ajokilometrin päästä olisi hymy jo noussut korviin. Ajattelen, että moottoripyöräily on musiikkia aivoille. Musiikki tutkitusti aktivoi aivoja vilkastuttaen aivojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Musiikin kuuntelu vaikuttaa mm. huomiokykyyn, vireyteen, muistiin ja keskittymiseen.

Lue lisää:

Musiikki antaa aivoille siivet.

Minimalismipeli heijastaa itseä

Minimalismipeli käynnistää dialogin omistetun tavaran ja itsen välillä. Minimalismipeli on jälleen aktivoinut runsaasti ajatuksia itsestä, omasta keskeneräisyydestä, arvoista, identiteetistä, tunnelukoista yms. Kysymykset, kuten

  • Milloin viimeksi olen tätä käyttänyt?
  • Tarvitsenko tätä?
  • Onko tämä välttämätön?
  • Tuottaako tämä iloa?
  • Miksi säästäisin tämän?
  • Miksi luopuminen tästä on vaikeaa?
  • Mitä tämä kertoo minusta?
  • Mikä merkitys tällä on minulle?

kuuluvat minimalismipelin dialogiin. Vaikka mielestäni olen jo harjaantunut karsija, osa minusta yhä pitää kiinni etenkin kipeisiin kokemuksiin liittyvästä menneestä. Vasta nyt olen valmis luopumaan asioista, jotka ovat tapahtuneet yli vuosikymmen sitten. Vaikka tämä kerta saattaa jäädä viimeiseksi minimalismipeliksi osaltani pitkään aikaan, jatkuu säännöllinen karsinta yhä. Seuraavaksi edessä ovat vanhat paperit ja valokuvat, joiden digitointi on ihan oma projektinsa. Edes minimalisti ei välty karsimiselta, sillä meillä ihmisillä on luontainen taipumus kerryttää yhtä jos toista.

Lue lisää:

Kuinka selvitä minimalismipelistä? Eroon turhasta tavarasta nopeasti

The Minimalists – the minimalism game

Kiitos, kun jaoit!

Saatat myös pitää...

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti, niin jutellaan enemmän.