*Kymmenen kuukautta ostolakossa – opinko mitään? -artikkeli sisältää mainoslinkkejä.
Käynnistin tämän vuoden alusta 12 kuukautta kestävän vaatteiden ostolakon. Olen siis ollut nyt kymmenen kuukautta ostolakossa ja mietin tänään, mitä olen tähän saakka kokemuksestani oppinut. Todetakseni toimiiko jokin, uskon vahvasti, että sitä on ensin itse henkilökohtaisesti kokeiltava. Vasta sen jälkeen voi mielestäni tietää, toimiiko jokin vai ei. Esimerkiksi tiedän todella paljon terveellisestä ravinnosta, mutta olen silti ylipainoinen, koska en ole kyennyt soveltamaan oppimaani käytäntöön. Tämä on yksi syy sille, miksi en lähtökohtaisesti arvostele kenenkään toimintatapoja tai valintoja. Eli heittäköön se ensimmäisen kiven…
Olen reilun kahden vuoden minimalismimatkallani kokeillut monia erilaisia tapoja vähentää kaikenlaista liiallisuutta ja kohinaa elämässäni. Kokonaisuutena olen tänä päivänä huomattavasti aiempaa kriittisempi kuluttaja. Aivan erityisesti etenkin viimeisen reilun vuoden aikana olen pohtinut paljon ilmastoon liittyviä teemoja – ottanut selvää ja tehnyt valintoja tämän yhteisen pallomme näkökulmasta. Käytännössä olen pyrkinyt tekemään aiempaa kestävämpiä valintoja mm. pidättäytymällä ostamisesta sekä omaehtoisesti luopumalla jostain. Ja ihan konkreettisesti mm. keräämällä roskia luonnosta nykyisin vähintään viikoittain.
Lue lisää:
Oikeuttaako ulkonäkö eläinten kärsimyksen?
Taannoin eräällä somekanavalla oli noussut myrsky Elokapina-liikkeen aiheuttamasta haitasta. Sen sijaan, että keskustelussa olisi pohdittu laajemmin käsillä olevaa ekologista kriisiä, keskustelun taso riitti pohtimaan kenties aiheellisestikin liikkeen aiheuttamia liikennehaittoja tai sitä, että vastuu ilmastosta kuuluisi ennen kaikkea esimerkiksi Yhdysvalloille ja Kiinalle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ennen kuin osoittaa sormeaan ja vastuuta toisia kohti, olisi hyvä ensin miettiä omia valintoja ja niiden vaikutuksia. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan vaikkapa luontoon päätyvään saasteen määrään, matkustusvalintoihin tai arkisemmin mielihaluun perustuvaan impulssiostamiseen. Suosittelen edelleen Sitran elämäntapatestiä kaikille. Vaikka henkilökohtaisesti olen jo lähellä tuota vuoden 2030 tavoitetta 2,5 tonnia CO2e:tä, on itselläkin edelleen petrattavaa mm. ruokailuun liittyvissä valoinnoissani. Sen sijaan tuo suomalaisten keskimääräinen tulos 7.000 kg CO2e vaatii jokaiselta konkreettisia tekoja vastuun sysäämisen sijaan.
Tee Sitran elämäntapatesti ja laske oma hiilijalanjälkesi
Mitä ostolakko on opettanut?
Ainakin sen, että varsin vähillä vaatteilla tulee toimeen. Tänä ostolakkovuotenani olen edelleen kyennyt karsimaan vaatteitani, mikä kertoo aiemmasta kertakäyttöajattelustani. Muistan jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten muutettuani, kuinka eräs läheiseni totesi, ettei ole koskaan nähnyt kenelläkään niin paljon vaatteita kuin minulla. Silloin tuo kommentti kummastutti, koska tiesin useita henkilöitä, joilla oli vielä enemmän vaatteita kuin itselläni. Joka tapauksessa edelleen tänä ostolakon vuonna olen toimittanut vaatteitani hyväntekeväisyyteen, myynyt kirpputorilla ja toimittanut yhden banaanilaatikollisen verran netissä toimivalle vaatteiden myyntialustalle.
Tarpeen ja halun erottaminen
Keväällä hankin itselleni tennarit, joita luulin jo tarvitsevani. Totuus on kuitenkin se, että en ole vieläkään ottanut niitä käyttöön. Tämä ei kuitenkaan harmita, sillä tiedän, että nämä tennarit tulevat vielä ajan oloon käytettyä. Tämä hankinta osoitti kuitenkin, että edelleen luulen tarvitsevani jo siinä vaiheessa, kun hyvin vielä pärjäisin ilman. Todennäköisesti noiden tennarien ostotarve olisi ollut vasta reilun vuoden päästä.
Jonkin verran olen tähän saakka hankkinut itselleni moottoripyörätarvikkeita, kuten uudet ajohanskat ja viime kesän helteisiin ohuemman moottoripyöräilyyn tarkoitetun ajohupparin. Sen verran lämmintä oli, että nahoissa ajaminen oli hirmu epämiellyttävää. Ilman suojia olisi typerää ajella, vaikka pakko myöntää, sorruin. Pari kertaa tuli kovimmilla helteillä ajeltua reilu kilometrin päähän kuntosalille ihan vain trikoissa ja t-paidassa. Syksyllä mopokauden päätyttyä, palasin nuorena rakastamani tanssin pariin, kun aloitin hiljattain aikuisbaletin. Tätä harrastusta varten tarvitsin tossut, puvun ja ns. helman. Kaikki harrastuksiini liittyvät hankinnat rajasin alun perinkin jo ostolakkoni ulkopuolelle.
Varsin vähillä vaatteilla tulee toimeen
Nykyiset vaatteeni ovat siis riittäneet erinomaisesti tämän kymmenen kuukauden ajan. Todellisuudessa edelleen päivittäiskäytössäni ovat ainoastaan ne noin 20 prosenttia vaatekaappini sisällöstä ja loput makaavat hyllyillä käyttämättä. Sellainen ongelma minulla kuitenkin on, että etätyöskentelyn, viime aikaisen alakulon, jatkuvan unettomuuden ja hormonaalisten muutosten vaikutukset näkyvät kehossani jälleen lisääntyneenä painona. Tällainen painon vaihtelu asettaa oman haasteen ostolakolle, kun aiemmat vaatteet eivät enää välttämättä mahdukaan päälle. Ystäväni kiteytti asian hiljattain vetäessään takkia kädet ylhäällä siten, että on vaikea luopua siitä koosta, millaiseksi itsensä mieltää. Sen vuoksi takkiakin vaikka mielummin vetää päälleen kädet kohti taivasta kohotettuina.
Vähentyneet ostohalut
Kokonaisuutena kuitenkin vielä alkuvuodesta voimissaan olleet kaikenlaiset ostohaluni ovat hiljalleen vähentyneet. En koe tarvetta ostaa mitään, paitsi lankoja. Kesällä iski jälleen neuloosi, minkä seurauksena kudoin helteillä, hiki päässä useammat sukat. Hyvä niin, sillä nyt on myös loppuvuoden tilaukset hoidettu hyvissä ajoin. Tiedätte siis, mitä joulupaketista on tulossa.
Kun ostolakkoni tulee vuodenvaihteen jälkeen päätökseen, en suinkaan ole säntäämässä nettiostoksille tai kauppakeskukseen täyttämään hupenevia vaatevarastojani, vaan todennäköisesti jatkan edelleen näillä jo olemassa olevilla. Onhan tuolla kaapeissa vielä 80 prosenttia käyttämättä, mikäli ne vain mahtuvat vielä päälle.
Kotiani olen sisustanut tänä vuonna siten, että olen edelleen karsinut syksyn aikana tavaroita, jotka odottavat nyt kellarissa muutaman kuukauden, jotta tiedän kaipaanko mitään takaisin. Toistaiseksi en ole kaivannut näitä mm. isäni kuolinpesästä siirtyneitä isoäidiltäni perittyjä lasiesineitä ja astioita, joista uskon helposti pääseväni halutessani eroon. Näille löytyy aina keräilijöitä.
Nykyisin olen huomattavasti kärsivällisempi ostoksissani. Olen useita kuukausia etsinyt rajalliseen tilaan sopivaa nojatuolia. Mieluiten ostaisin käytetyn, mutta en rajaa uuttakaan pois. Sisustuksellisesti kotini kokonaisuus täydentyisi, kun sohvan kaveriksi tulisi siro nojatuoli. Myös vierailla olisi enemmän istumapaikkoja tässä pienessä kodissani. On kuitenkin todennäköistä, että arvioin seuraavan kerran nojatuolin hankintaa vasta ensi vuonna. Tällaiseen itsehillintään ja kriittiseen arviointiin en olisi aiemmin kyennyt.
Yksinkertaisempi värivalikoima vaatekaapissa
En koe tarvetta viimeiseen muotiin. Jo aiemmin tämän minimalismimatkani aikana mm. kapselipukeutumisen-periaate on opettanut minua löytämään oman tyylini. Vaikka pidän esimerkiksi beigestä, ruskeasta ja pastellinsävyistä mm. vaaleansinisestä, en jatkossakaan aio ostaa ainoastaan sen vuoksi, että jokin väri miellyttää. Ennemmin päädyn valitsemaan sen mustan, jonka tiedän sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pitävän pintansa pitkään. Värillinen huivi tai vastaava asuste riittää tuomaan väriä tarvittaessa.
Vaateostoksilla omassa kaapissa
Yhteenvetona
Vaikka ostolakkoni koskeekin ainoastaan vaatteita, voin todeta, että vuoden aikana on kaikenlainen ostaminen vähentynyt merkittävästi. Ostamisen merkityksen vähentyminen on johtanut vertailun tarpeen vähenemiseen. En koe tarvetta hankkia sellaista, mitä muilla on. Kenties tämä ikääntyminen ja matka itseeni on vahvistanut itsetuntemustani siten, että lopulta minulle aina riittää, kun itse tykkään ja viihdyn. Mitä muut ajattelevat, on aina vain vähemmän tärkeää. Tärkeintä pukeutumisessani on ehdottomasti mukavuus. Päivä leggareissa ja villasukissa ei näy ruudun toiselle puolelle Teams, Zoom, Whereby yms. -palavereissa, mutta antaa mahdollisuuden olla koko päivän ihanan rennosti ja siten parantaa kokonaishyvinvointia.
Lopuksi totean, että olen viime aikoina ollut itselleni vähän vihainen siitä, että olen taas ajautunut tekemään liikaa töitä, jolloin fokus kaikesta siitä, mistä erityisesti pidän, häiriintyy. Kokemuksesta tiedän, että jatkuessaan tämä on haitallista sekä terveydelleni että hyvinvoinnilleni. Tämän vuoksi blogi on viettänyt hiljaiseloa aivan turhan kauan jälleen.
Yhä vain pimenevä syksy kääntää katseen voimakkaasti sisäänpäin. Nyt, jos koskaan on aika palata olennaiseen: hiljentää vauhtia, panostaa uneen, harrastaa itsemyötätuntoa, viettää aikaa ulkona ja vetäytyä kaikesta turhasta. Käytännössä se tarkoittaa yksinkertaisia asioita, kuten iltaisin sytytettyjä kynttilöitä, kirjoittamista, kuuntelua ja lukemista. Voimaa antavat arkiset puhelut päivittäin rakkaiden ja ystävien kanssa. Yksinkertaiset asiat ovat niitä tärkeimpiä. Kiitos ❤️, että välität. Minäkin 🥰.
*Lukuvinkkejä:
(*) merkityt linkit ovat affiliate-linkkejä. Linkin avaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivustolla. Mikäli päätyisit tilaamaan linkin kautta, saan tästä pienen komission, jonka avulla ylläpidän blogiani. Suosittelen vain sellaisia tuotteita ja palveluita, joita olen itse käyttänyt ja jotka olen hyväksi havainnut. Mielipiteeni tuotteista ovat täysin omiani.
