Ilon hetkia ulkona pihamaa
Elämykset

Ilon hetkiä ulkona

Olen ulkoilmaihminen ja ilon hetkiä koen usein ulkona. Tällä kertaa kuvat saavat kertoa tarinan ja samalla välittää kesäterveiset täältä pihamaalta. Tämä pihamaa on vanha ja boheemi vähän kuin isäntänsä 😉. Täällä elää vapaus olla ja nauttia. Kaikki on vähän sinne päin ja mikään ei vimpan päälle. Eli näin on just hyvin. Suorittaa voi muualla. Täällä palaudutaan ja testataan, mitä pienistä aluista syntyy.

Tänä vuonna juhannusruusut ajoittivat kukintansa Juhannukseen. Koskaan aiemmin eivät pihan ruusut ole kukkineet näin runsaasti, vaikka kauniita ne ovat joka vuosi.
Niittyleinikit – nuo pienet auringot!
Tämäkin vanha ruusurouva kukkii pihamaalla ensi kertaa tänä vuonna. Syksyllä sitä odottaa siirto uuteen, näkyvämpään paikkaan. Toivottavasti se kestää siirron.
Viime kesänä siirretyt kuunliljat kasvavat pihamaalla uudessa paikassa vanhan kaivon vierustalla. Kuunliljat selviävät siirroistakin vaivatta.
Vaikka koristevadelma ei ole suosikkini, on se kukkiesssaan kuitenkin kiva lisä pihalla. Sen kanssa pitää vaan olla varovainen, kun se on niin kova leviämään. Jos sen kasvua ei yhtään hillitse, peittää se helposti kaiken muun alleen. Ja onhan se ruma keväällä sinne tänne harottavine varsineen.
Viime kesän neilikka on aloittamassa kukintaansa perennapenkissä. Tänä keväänä istutin pihamaalle näiden ja muutaman muun monivuotisen kasvin seuraksi 47 uutta taimea. Näyttää siltä, että noin puolet taimista jäi henkiin ja että penkkiä vielä täydennetään.
Pionin kukintoa saamme vielä odottaa. Iloitsen kuitenkin siitä, että viime vuoden hento pensas on lähtenyt varmaan kasvuun ja on kaunis ihan sellaisenaan..
Tänä vuonna kaivonrenkaassa kukkivat orvokit, lobeliat ja samettikukat.
Kasvilaatikossa pihan perällä kasvavat tänä vuonna salaatit, sipuli, persilja, tilli, herneet ja kesäkurpitsa. On sinne tainnut eksyä myös jokunen kukka epähuomiossa. Samoin viime vuotinen minttu voi hyvin ja muutama viime vuotinen kehäkukkakin näyttää penkissä kasvavan. Tervetuloa vaan kaikille 😀!
Näiden ikivanhojen kurjenmiekkojen kukintaa on kiva seurata.

Tämä ikivanha ruusupensas on pihan kaunotar, joka kukkii koko kesän upean punaisessa kukassaan.

Kesällä päivitän blogia harvemmin. Kesällä luen, liikun milloin mitenkin, nautin valosta, lämmöstä, pihamaasta ja sen antimista sekä kokemuksista ystävien ja rakkaiden kanssa. Hyvää kesää!

Elätkö omaa vai jonkun toisen elämää?

Miksi minusta tuli minimalisti?

Kiitos, kun jaoit!

Saatat myös pitää...

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti, niin jutellaan enemmän.