Näillä onnistun – 6 tavoitetta tälle vuodelle sisältää itselleni asettamat tavoitteet, joilla on hyvä lähteä tähän kuluvaan vuoteen. Viime vuonna olin vaatteiden ostolakossa, mistä oli minulle omalla minimalismimatkallani todella paljon hyötyä. Loppuvuodesta osallistuin Teemu Kunnon järjestämään kahden päivän minimalismi-retriittiin, jossa tutustuin samoin ajatteleviin, mukaviin uusiin ihmisiin. Kuten Teemu, myös jokainen osallistuja toteuttaa omaa minimalismiaan omista lähtökohdistaan. Retriitissä jaoimme yhteisiä ajatuksia, opin ja sain runsaasti ideoita ja vinkkejä omaan minimalistiseen elämäntapaani. Paras konkreettinen retriitin anti oli se, että putsasin henkilökohtaisen sähköpostini. Siitä tuli tosi hyvä mieli.
Lue lisää:
Vuosi ostolakkoa on täynnä – miten tästä eteenpäin?
Tämän vuoden itselleni asettamat kuusi tavoitetta ovat seuraavat:
1. Tavaroiden karsiminen
Olen viime vuosina karsinut aika ajoin tavaroitani. Karsintaa olen tehnyt mm. pelaamalla Joshua Fields Millburnin ja Ryan Nikodemuksen kehittämää 30 päivän minimalismipeliä, osallistumalla Joshua Beckerin 12 viikon karsintakurssille, kokeilemalla Courtney Carverin projekti 333
-kapselipukeutumista, olemalla vuoden ostolakossa, tavaroita kierrättämällä, myymällä ja viime kädessä myös pois heittämällä. On selvää, että tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja jossa on aiemmin eletty lapsiperhe-elämää, on tavaraa väkisin kertynyt ajan saatossa melkoinen määrä. Koska aiemmin tilaa on ollut, on ollut helppo säilöä kaikkia näitä tavaroita. Nykyisin asun pääosin yksin koiran kanssa, joten elämäntilanne on mahdollistanut turhiksi käyneistä tavaroista luopumisen. Lisäksi nykyinen asunto on huomattavasti aiempia pienempi.
Lue lisää:
Vaateostoksilla omassa vaatekaapissa
Lisääkö tavaran karsiminen onnellisuutta?
Vaikka tilanteeni on jo kahden ja puolen vuoden jälkeen merkittävästi lähtötilanteesta parantunut, koen, että omistan edelleen runsaasti turhaa tavaraa. Minulla on hyvän kokoinen kellari, jossa lojuu vielä paljon kierrätettävää tavaraa. Luopuminen on prosessi, joka tapahtuu vähitellen. Joka kerta käynnistäessäni uuden karsintakierroksen, olen ollut valmis luopumaan jostain sellaisesta, minkä edellisellä kierroksella vielä halusin säilyttää. Vähitellen olen harjaantunut aina vain paremmaksi omassa tavarasuhteessani.
2. Valokuvat
Kun muutin nykyiseen kotiini pian pari vuotta sitten, kävin ainoastaan pikaisesti valokuvat lävitse. Valokuvia oli kertynyt useampi banaanilaatikollinen. Osa on nätisti albumeissa, mutta suurin osa on epämääräisissä kuorissa ja laatikoissa irrallaan. Lapsien kuvat oli aikoinaan teetetty tuplina ja triploina ja suuri osa näistä teetetyistä kuvista oli lopulta kuitenkin jäänyt perheelle jakamatta. Tuolloin muuton aikaan en kuitenkaan vielä jaksanut toimeen isommin tarttua. Laatikot oli helpoin vain kantaan uuden kodin kellariin ja unohtaa sinne. Sittemmin asia on vaivannut minua, mutta aloittaminen ei ole houkutellut, vaan on ollut helpompaa vain siirtää projektia sopivampaan hetkeen.
Yksi minimalismiretriittiin osallistujista kuvasi aivan ihanasti pulmaa, joka hänellä oli koskien lahjaksi saatua astiastoa. Hän totesi, että oli tehnyt sovinnon käyttämättä jääneen astiaston kanssa. Jälkikäteen selvisi, että sovinto oli jäänyt väliaikaseksi ja että lopulta hän teki päätöksen astiastosta luopumisesta, kun vei sen kirpputorille myyntiin. Vastaavaa sovintoa yritin soveltaa myös omiin valokuviini, mutta lopulta sisuunnuin, kaivoin nuo laatikot kellarista ja aloin hommiin. Muutamassa päivässä hävitin kaksi muovikassillista valokuvia ja yhteensä neljä albumia tyhjeni. Kuten kaikissa karsinnassani, tapahtuu luopuminen vähitellen, eli myös valokuvien käsittely vaatii useamman järjestelyn ja karsinnan.
Tällä kertaa hävitin pääosin vanhempieni ja omaan tarinaani liittyviä henkilökohtaisia kuvia. Matkoilta säästin vielä kuvia ystävistäni. Tämä on projekti, jonka haluaisin tehdä yhdessä heidän kanssaan siten, että he halutessaan voisivat ottaa muistoksi kuvia ja osan voisimme yhdessä muistella ja heittää sitten takkaan. Tämän toteutuminen tämän vuoden aikana on yksi tavoitteeni.
3. Ostolakko
Viime vuoden olin vaatteiden ostolakossa, joka osoittautui melko helpoksi. Tämän vuoden alussa ostin itselleni kaksi uutta trikoopaitaa, sillä ne ovat itselläni päivittäiskäytössä. Muuten pyrin pidättäytymään ostamiselta, vaikka virallisesti ostolakkovuoteni päättyikin jo. Koen koko ajan tarvitsevani yhä vain vähemmän. En usko, että kovin montaa uutta vaatetta tai muutakaan härpäkettä tulen tänä vuonna ostamaan. Ostoslistani on käynyt melko lyhyeksi ja pääosin sielläkin ovat tuotteet, jotka ovat ns. ihan kivoja, mutta joita ilmankin pärjään vallan mainiosti.
4. En osta
Seuraavat tavarat ovat sellaisia, joita en varmasti tämän vuoden aikana tule ostamaan.
- koriste-esineet – nämä eivät kuulu enää ostoslistalleni ja nykyisistäkin pyrin eroon
- muovipussit – käytän kestokasseja, mutta edelleen välillä ”stiplaan”, kun kassi on syystä tai toisesta jäänyt kotiin. Nyt on jälleen hyvä aika tehdä tämä päätös olla ostamatta tänä vuonna yhtään ylimääräistä muovikassia.
- muoviset vesipullot – pyrin pitämään aina mukanani vesitermosta, jolloin näiden hankkimiselle ei olisi tarvetta. Muovin vähentäminen on listallani edelleen myös tänä vuonna.
- Lehtitilaukset – en tilaa tänä vuonna lehtiä, vaikka ajoittain harmittaa, kun Hesarissa olisi joku hyvä artikkeli, johon ei pääse käsiksi.
- Siivousaineet – näitä minulla riittää edelleen, joten yhtään uutta siivousainepurkkia ei vuoden aikana tähän talouteen tule.
- Salaatinkastikkeet – tarvittaessa salaatinkastikkeeksi käy hyvin oliiviöljy tai kermaviilistä voi helposti tehdä oman kastikkeen. Valmiskastikkeita en käytä.
- Konetiskitabletit eivät kuulu tänäkään vuonna ostoslistalleni, sillä pulveria voin itse säännöstellä tarvittavan määrän. Yhden hengen taloudessa astianpesukone on harvemmin niin täynnä, että kokonaiselle tiskitabletille olisi tarvetta.
4. Ruokahävikki
Verrattuna aiempaan lapsiperhearkeeni olen yksin asuessani petraantunut ruokahävikin määrässä merkittävästi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nykyisin ostan pääosin ruokaa ainoastaan itselleni ja omista tarpeistani. Tavoitteeni olisi, ettei ruokahävikkiä syntyisi lainkaan. Tämä ei ole toistaiseksi vielä täysin toteutunut, sillä ajoittain huomaan heittäväni raejuuston tai tekemäni ruoan jämät roskiin. Kaksi päivää voin hyvin syödä samaa ruokaa, mutta kolmatta en enää syö kuin pitkin hampain.
Yhden henkilön taloudessa pakastimella on suuri merkitys. Tämän vuoden alusta päätin leipoa leivät ja sämpylät itse. Näin olen nyt tehnyt ja todennut, kuinka nopeaa, helppoa ja palkitsevaa se on. Tämä sopii minulle 😊. Ainoastaan ruisleivän ostan ajoittain kaupasta. Muutoinkin pyrin tänä vuonna enemmän suunnitteluun mm. siten, että mietin etukäteen tarvitsemani ruoat. Näin uskon hävikin vähenevän myös. Esimerkiksi viime kauppareissusta on kulunut jo toista viikkoa, jos ei lasketa sitä, että pyysin miehen ostamaan itselleni pari palaa hiivaa. Eli melko harvakseen tulee todellinen tarve käydä kaupassa, kun suunnittelee ruoat etukäteen. Kaivoin tänään aamupäivällä sienet pakkasesta sulamaan sienikeittoa varten. Jos teillä on jotain ihania metsäsienireseptejä, kuulisin mielelläni vinkkejä.
6. Lukeminen
Viime vuonna pääsin jo kunnolla lukemisen makuun. Nykyisin tosin kuuntelen pääosan kirjoistani. Tämä helpottaa silmiä huomattavasti, kun arkipäivistä viettää suurimman osan ruudun äärellä. Vaikka rakastan fyysisiä kirjoja, suosin nykyisin kirjojen kuuntelua. Käytännössä minulla on jokin lukusovellus jatkuvassa käytössä. Tänä vuonna tavoitteeni on lukea tai kuunnella vähintään 60 kirjaa. Vuosi on alkanut vahvasti, kun olen tähän mennessä kuunnellut jo viisi kirjaa. Näistä kirjoista kaksi oli tietokirjoja, yksi tositarina ja kaksi fiktiivistä romaania. Kuuntelen lisäksi mielelläni musiikkia ja erilaisia ”podeja”.
Nämä asettamani 6 tavoitetta ovat mielestäni realistiset ja saavutettavissa tänä vuonna. Asetatko itsellesi vuositavoitteita ja jos kyllä niin millaisia?
